Unia sammakoiden valtatieltä
Runoilija Jarkko Jokinen
maanantai 19. syyskuuta 2016
Laitoin kananmunat kiehuvaan veteen, minkä jälkeen kävin postiluukulla. Unohdin tyystin kananmunat, mutta onneksi liesi oli kääntänyt itsensä nollaan ja kananmunat siirtyneet takaisin rasiaan. Koko maailma on ajat sitten kyllästynyt hajamielisyyteeni, mutta sentään kananmunat ovat osoittaneet minulle harvinaista pitkämielisyyttä.
Kiipesin kuusen latvaan, jotta voisin tähyillä maisemia. Kun olin katsellut aikani upeita näkymiä, lähdin laskeutumaan kohti maata. Koko matkan alas kuusen runko kuiski minulle arkisia asioitaan, kuten kuinka monta oravaa hänen oksillaan on tänään juoksennellut. Kun saavuin maahan, olin tyystin unohtanut jylhät maisemat, koska päässäni pyörivät vain kuusen jorinat. Seuraavan kerran kun kiipeän puuhun katselemaan näkymiä, en valitse kuusta vaan koivun. Olen käsittänyt, että ne ovat melko vähäuheisia.
Juoksin kuin kettu kohti havumetsää, vaikka oloni oli varsin näätämäinen. Metsässä kohtasin paljon jäniksiä mutta en ollut kiinnostunut niistä, vaan etsin metsän jumala Tapiota. Halusin saada hänen hyväksyntänsä kettuna. Lopulta löysin Tapion. Hän aisti yleisen näätämäisyyeni ja sen, etten ollut kiinnostunut jäniksistä. Siitä huolimatta hän antoi kettumaisuudestani arvosanaksi mukavan kasin.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Jo ennen syntymääni
minulle oli annettu ikuisuudessa nimeksi Pekka. Syntymäni jälkeen
nimenantojuhlissa minua alettiin kuitenkin nimittämään Jarkoksi.
Olin jo silloin unohtanut alkuperäisen nimeni. Tänään joku nainen
istahti bussissa viereeni, silmäili minua hetken ja sanoi ”Pekka.”
Tunsin kuin avaimen liikahtavan sisälläni.
Mies lähestyi minua
ja koetti sammuttaa savukkeensa minun silmääni. Sanoin hänelle:
”Tuossa on stögis.” Mies vastasi ”Ahaa, joo.” ja sitten hän
sammutti tupakkansa pöydällä olevaan tuhkakuppiin.
Tunnisteet:
mies,
savuke,
silmä,
tuhkakuppi
Sain ikuisen elämän
mutta en ehtinyt nauttimaan siitä, koska kuolin. Kuolemani jälkeen
monet jäivät suremaan sitä, että maailmassa ei ole enää
ikuisesti eläviä. Muuten he pitivät minua nilkkinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)