Tein aamupäivällä hiekkalinnan. Muutaman tunnin päästä linnaan oli jo muuttanut pienen pieniä asukkeja. Kun silmäni hetkeksi välttivät, niin joku kakara hyppäsi hiekkalinnan päälle. Ennen kuin edes ehdin nuhtelemaan tätä nulikkaa, tämä oli jo menossa äitinsä kanssa kotiin syömään vanukasta. Minä jäin rannalle katselemaan veristä hiekkakasaa ja suremaan sitä, ettei tästä joukkomurhasta tulla kirjoittamaan mitään lehdissä.

Olin varma, että terminaattori ei löytäisi minua ainakaan kolmeen päivään tästä pikkukaupungin motellista. Koko olemukseni huokui onnea ja levollisuutta. Terminaattori löysikin minut mutta nähdessään minut ei tappanut, sillä ei halunnut pilata olotilaani ja purskahti liikutuksesta kyyneliin. Luulin, etteivät terminaattorit käyttäytyisi niin. Olen tainnut myös tässä tapauksessa saada elokuvista ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.