Jo ennen syntymääni minulle oli annettu ikuisuudessa nimeksi Pekka. Syntymäni jälkeen nimenantojuhlissa minua alettiin kuitenkin nimittämään Jarkoksi. Olin jo silloin unohtanut alkuperäisen nimeni. Tänään joku nainen istahti bussissa viereeni, silmäili minua hetken ja sanoi ”Pekka.” Tunsin kuin avaimen liikahtavan sisälläni.

Mies lähestyi minua ja koetti sammuttaa savukkeensa minun silmääni. Sanoin hänelle: ”Tuossa on stögis.” Mies vastasi ”Ahaa, joo.” ja sitten hän sammutti tupakkansa pöydällä olevaan tuhkakuppiin.

Sain ikuisen elämän mutta en ehtinyt nauttimaan siitä, koska kuolin. Kuolemani jälkeen monet jäivät suremaan sitä, että maailmassa ei ole enää ikuisesti eläviä. Muuten he pitivät minua nilkkinä.