Tein aamupäivällä
hiekkalinnan. Muutaman tunnin päästä linnaan oli jo muuttanut
pienen pieniä asukkeja. Kun silmäni hetkeksi välttivät, niin joku
kakara hyppäsi hiekkalinnan päälle. Ennen kuin edes ehdin
nuhtelemaan tätä nulikkaa, tämä oli jo menossa äitinsä
kanssa kotiin syömään vanukasta. Minä jäin rannalle katselemaan
veristä hiekkakasaa ja suremaan sitä, ettei tästä joukkomurhasta
tulla kirjoittamaan mitään lehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti