maanantai 1. joulukuuta 2014

Tein aamupäivällä hiekkalinnan. Muutaman tunnin päästä linnaan oli jo muuttanut pienen pieniä asukkeja. Kun silmäni hetkeksi välttivät, niin joku kakara hyppäsi hiekkalinnan päälle. Ennen kuin edes ehdin nuhtelemaan tätä nulikkaa, tämä oli jo menossa äitinsä kanssa kotiin syömään vanukasta. Minä jäin rannalle katselemaan veristä hiekkakasaa ja suremaan sitä, ettei tästä joukkomurhasta tulla kirjoittamaan mitään lehdissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti